Yrmymyynti: Yhteistyösopimus

Yrmymyynti: Yhteistyösopimus

 HC:n alkuviikon alustusblogi yritysmyynnistä on kerännyt yli 120 lukukertaa, joten varmasti ollaan ajankohtaisen aiheen äärellä. Mutta mihin koko autokaupan yritysmyynnillä oikein tähdätään ja kuka loppujen lopuksi heiluttaa ”koiran” häntää ?

Autokaupassa on tavoitteena tietysti tehdä kannattavaa liiketoimintaa ja siinä on eri business osa-alueita, millä sitä voi harjoittaa. Automyynnin voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen, kuluttaja ja yritysauto kauppaan sekä sitten jälkimarkkinointi palveluihin, joilla pyritään saamaan ensi mainitut asiakkaat uudelleen kaupallisten palveluiden ääreen. Jotta liiketoiminta saadaan optimoitua, pitää onnistua myöskin omissa tavoitteissa, koska usein eri maahantuojien vuosisopimukset edellyttävät määrättyjen kpl tavoitteiden saavuttamista. Tällä voi olla joskus jopa vaikutusta saavutettuun kannattavuuteen, joten sen takia koko autokauppa onkin hyvin volyymivetoinen laji.

Jos harrastaa autokauppaa esim.  pääkaupunkiseudulla ja kauppiaalla on merkkiedustus, on käytännössä mahdotonta tehdä maksimaalista tulosta ilman, että on mukana yritysautomarkkinoilla. Jos esim.  kauppiaan tavoitetaso on myydä 80 uutta autoa kuussa, voi hyvillä yhteistyösopimuksilla kattaa tästä vähintään 20 %.  Jos tämä 20 % myynti puuttuu joka kuukausi, tuppaa loppukuun kauppojen tekeminen olla väkisin vääntämistä, joka nostaa vaihtoauto riskiä melkoisesti ja lisäksi yleensä heikentää kannattavuutta.

Jos sen sijaan kauppias harrastaa järkevää yritysautokauppaa, voi tätä loppukuun riskiä pienentää, mutta kädessä on myöskin muita riskejä sisältävä kortti. Pelkästään rahoitusyhtiön varassa tehtyjen kauppojen kannattavuus on jonkun muun ohjattavissa kuin itse kauppiaan, joten jos aikoo tässä kisassa pärjätä, on myös pakko tavata ja aktiivisesti kontaktoitava itse yrityksiä ”face to face”.

Tähän tarvitaan jalkoja ja resursseja, jotta asiakkaiden tarpeet ja autohankinnat ovat tiedossa, sekä myös taitoa ja suhteita pelata peliä yhdessä rahoitusyhtiön kanssa.

Jos kauppias aikoo investoida  yrmykauppaan autokaupan toimialalla, on turha lähtä liikkeelle ”tarttis tehdä jotakin” periaatteella. Vaikka tämä HC:n väite tuntuu kornilta, tähän tuntuu törmäävän aivan liian usein edelleen. Kauppias saattaa olla liian tilastojen huumassa, koska rahoitusyhtiöt tilaavat edelleen merkkiä ihan kiitettävästi, mutta kuka loppujen lopuksi määrää busineksen kannattavuuden ? Ja voi olla, että saman merkin kilpailija on jo asiakkaan oven takana, joten koskaan ei voi olla liian paljon tekemisessä itse asiakaan kanssa

Ainoa HC:n suosittelema tapa on tavata asiakasta säännöllisesti ja myöskin vähintään kerran vuodessa sopia perusasiat paperilla yhteistyöehtojen muodossa. Silloin saadaan yhteistyön taso määriteltyä ja myöskin kirjattua rahoitusyhtiön yhteyshenkilöt samaan sopimukseen. Optimaalista olisi, että kaikki kolme osapuolta yhdessä sopisivat yhteistyömallin, jonka mukaan toimitaan, jotta asiakkaan toivomukset ja tarpeet pystytään tyydyttämään maksimaalisesti. Asiakasyritys kuitenkin loppupelissä määrää maksajana toimintatavan, johon kauppiaan on tuotava riittävä määrä lisäarvoa. Miksei myös rahoitusyhtiön.

Hauskimmat muistot HC:n omalta uralta koskevat yhteistyösopimuksissa tätä HC:n uskomattoman huonoa äidinkieltä kohtaan. Ne, jotka ovat lukeneet näitä HC:n blogeja, ovat huomanneet säännöllisiä pieniä kirjoitusvirheitä, joita varmaan tämäkin blogi sisältää. Valitettavasti tämä on ollut minun ”trademark” jo kymmeniä vuosia ja en taida päästä siitä koskaan eroon (Anteeksipyyntö edelleen PHYK:n suuntaan Nietosvaaralle). Kävi kuitenkin niin, että hierottiin erään ison suomalaisen pörssiyrityksen vuosiostoista

kauppaa ja oltiin loppusuoralla tinkimiskeskusteluissa, jolloin asiakas kysyi, pääsemmekö me parempiin ehtoihin kuin kilpailija. Asiakas ”vilautti” hieman kilpailijan sopimusta, jolloin silmiini osui tuttua tekstiä, tutulla fontilla ja vielä tutuilla kirjoitusvirheillä !. Oli helppoa korjata omaa tarjousta sen verran, että homma saatiin maaliin. Hieman nauratti, kun kävelin ulos.

Toivottavasti tämä blogi sai ajatuksia liikkeelle, koska kyseessä on koko yrmykaupan tärkein kohta >>>

saada asiakkuuksia eikä pelkkiä yksittäisiä kauppoja. Ja tehdään omat sopparit jookos, t. HC

artikkeli ilmestyi facebookin ”Autojengissä” 17.9.2014.

kuvan cr: Talvisodan pikkujättiläinen (1999) p. 31, orginally from WSOY kuva-arkisto (WSOY picture archieve) Suomen ja Venäjän yhteistyösopimus, aiheena hyökkäämättömys 1932

Suomi: Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoitus Helsingissä 21. tammikuuta 1932. Vasemmalla Suomen ulkoasianministeri Aarno Yrjö-Koskinen ja oikealla Neuvostoliiton Helsingin-lähettiläs Ivan Maiski.

#wpsm, #autokaupankoulutus, #yrmy, #yhteistyösopimus

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: