Autokaupan myyntipäällikön sosiaalinen haaste
Markkinoinnin viestinnän viikon innoittamana HC miettii sosiaalisen median mahdollisuuksia autokaupan tekemisen helpottamiseksi. Seuraava tarina on täysin kuviteltu, mutta voisi olla myöskin arkipäivää. Ainakin osa siitä on HC:n uran varrelta
”Superviikonlopun näyttely on edessä ja myyntipäällikkö ei ole nukkunut hyvin. Autoliikeketjun toimitusjohtaja oli pitänyt eilen kriisipalaverin johtuen kuukauden myynneistä, koska ne olivat vasta 48 % vauhdissa ja myös kvartaali on loppumassa. Hän oli kysynyt sitoutumista tavoitteeseen ja ainakin myyntipäällikkö oli itse eilen uskonut omaa missioon. Silti yö oli mennyt levottomasti ja hän päätti ryhtyä toimeen.
Myyntipäällikkö tuli omaan autoliikkeeseen heti avaamisen aikoihin klo 7.47 ja aamumyyjät olivat paikalla. Autoliikkeessä oli 6 vanhempaa myyjää ja kaksi uutta kokelasta koeajalla, joita ajettiin sisään. Myyntipäällikkö käveli nuoren kokelaan pöydän ohi ja meinasi hermostua aivan tosissaan, koska myyjällä oli facebook auki ja hän ei yrittänyt edes peitellä sitä. MP päätti, että ottaa asian kunnolla esille myyjäkokouksessa.
Klo 10 istuu koko 10 hengen myyntitiimi aivan hiljaisena neuvotteluhuoneessa ja katsoo 31 auton puuttuvaa lukua. Periaatteessa se olisi tehtävissä, koska edessä on vielä super-viikonloppunäyttely, mutta myyntipäällikkö ei ole saanut riittävästi uskoa valettua porukkaan. Myyntipäällikkö kertoo jakavansa exel-listat autoliikkeen hienosta CRM-järjestelmästä ja edellyttää jokaisen soittavan ennen perjantaita listan 30 soittoa läpi tai ei tarvitse tulla itse viikonloppunäyttelyyn. Kaikki hyväksyvät tekemisen, mutta pientä napinaa alkaa esiintyä, kun ”ketään ei saa kiinni” Myyntipäällikkö päättää vielä pitää kyselykierroksen, mitä myyjät itse sitten haluaisivat tehdä.
Pelin aloittaa vanha konkari, joka lupaa soittaa vielä tänään kaikki 30 ja lisäksi soittaa muutaman ”vinkkimiehen” läpi. Yritysmyyjä valittelee, että kannattaako hänen tulla koko näyttelyyn, koska yritysostajat eivät ole liikkeellä. Kierros jatkuu samalla teemalla, kunnes tulee kahden tulokkaan vuoro. Naismyyjänä hyvin aloittanut keski-ikäinen rouva ehdottaa, että hän laittaa näyttelystä Pinterestiin kansion, jossa on kaikki näyttelyn avaintarjoukset ja jakaa sen #merkeillä varustettuna omalle 300 hengen seuraajille. Pinterest on lisäksi juuri nyt hyvä kanava, koska meillä on viikonloppunäyttelyssä uusi kiva b-segmentin auto. Suomalaisia naisia Pinterestissä on kuulemma 300 000 kpl. Se kuulemma nostaa merkittävästi myöskin hänen ja liikkeen google-näkyvyyttä. Myyntipäällikkö menee sanattomaksi, koska ei ymmärrä #merkin merkitystä ja mitään googlea hän ei ole myymälässä nähnyt. Naismyyjä lisää, että hän poluttaa vielä twitterin avulla samat viestit ja jakaa myös sitä kautta omille seuraajille, mitä on n. 500 kpl.
Myyntipäällikön niska alkaa punoittaa, mutta antaa puheenvuoron vielä nuorimmalle myyjäkokelaalle. Hän ehdottaa naiskollegan innostamana, että myös hän jakaa omille facebook-kavereille tehtaan hyvän mainosvideon ja samassa yhteydessä kertoo viikonloppunäyttelystä ja kutsuu kahville. Kavereita on kuulemma yli 800 kpl. Lisäksi nuori myyjä ehdottaa itse myyntipäällikölle, että hän kertoisi omalla nimellä näyttelystä linkedin sivuilla, missä on kuulemma yli 700 000 suomalaista.
Nyt myyntipäällikön pinna palaa lopullisesti ja hän arvasi, että tätä viime yön huono uni ennusti. Hän kertoo, että hän ei ole henkilökohtaisesti facebookissa, eikä muissa hipsterihömpötyksissä ja se joka jää kiinni ruudun tuijottamisesta, pääsee siivoamaan rengasvarastoa loppuviikoksi ja on turha tulla näyttelyyn. Nyt on hänen mukaan viimeinen hetki ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa LUURI käteen ja alkaa soittaa exel-listoja läpi.
Hän on tyytyväinen viimeiseen lauseeseen ja päättää kokouksen, mutta jokin jää kaivelemaan hänen mieltään.”
HC painottaa, että edellinen tarina oli täysin kuvitteellinen, mutta kertoo murroksesta mikä on menossa.
Vanhempi myyjäkaarti edustaa suurta ikäluokkaa (1945-1960 synt.) ja heitä kuvaa suhtautuminen viestintään lähinnä sana ”digihyväksyjä” Sen sijaan nuoret myyjät (1981-1995 synt) Y-sukupolvia kuvaa hyvin sana ”diginatiivi”, joka tarkoittaa jatkuvan sähköisen viestinnän olevan osa heidän elämää 24/7. Myös verkostoitumisen ymmärrys on silloin erilaista. HC katsoo jo nyt pelon sekaisin tuntein ja samalla myös positiivisin toiveiden kera omia Z-sukupolven lapsia, jotka edustavat ”digiaddekteja”.
Soittaminen ja sähköpostilla spämmääminen on osa autokaupan perusviestintää, mutta se ei anna vielä lupaa myydä. Nuorten myyjien ehdotukset kontaktoida verkostoitumisen ja somen kautta antavat perusluvan lähestyä ihmisiä. Sen jälkeen on vielä myyntityö edessä. Osallistuminen sosiaaliseen mediaan on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu, mutta se pitää olla osa nykypäivän yrityksen sosiaalista strategiaa. Kysymys on vain, miten sitä johdetaan ja miten siinä ollaan itse mukana, jotta edes pystytään johtamaan eri kanava-mixejä.
HC:llä on lopuksi vain yksi kysymys. Onko tällä myyntipäälliköllä lupa myydä ? Tähän saa muutkin myyntipäälliköt ottaa kantaa
Tsemiä syyskuun tavoitteen kanssa, puristetaan se ja kvarttaali kasaan, t. HC
kirjoitus ilmestyi HC:n blogissa ”Autojengissä” 24.9.2014
#wpsm, ; #autokauppa, #automyynti, #some, #autosome, #suominousuun
Viimeisimmät kommentit